Mitä jos olisi luonnollinen elekieli kuten vaikka kotiin tullessa jos lysähtää huokaamaan, katsahtaa jotakin ikkunasta, jää miettimään että mitä minun pitikään, ryhtyy puuhaamaan, on sosiaalinen tuttujensa kanssa yms missä elekieli liittyy luonnostaan tilanteen mielensisältöön, tunnevireeseen, tunteisiin, sosiaalisen kontaktin luonteeseen yms.
Ja sitten olisi luonnollinen sosiaalinen kommunikaatio kuin talkoissa, missä on ihan ok kivaa väkeä muttei ketään niin kiinnostavaa että alkaisi jännittää, niin on tavallinen, komea, osaavainen, (ei-pätemisenhaluinen,) sosiaalinen, jollain lailla näyttävä persoonallisuus ja samaan aikaan kaverillisesti sosiaalinen.
Ja sitten on se, miten luontomaisemaa luonnon helmassa katsellessa ajatukset menevät syvällisemmiksi, tuntevammiksi.
Niin jos tuohon tuntevuuden suuntaan tavoitteaisi tosissaan ja olisi se luonnollinen elekieli ja se sosiaalinen arkinen näyttävyys, niin mitä siitä syntyisi? Flamenco? Romaanitanssi? Näyttävä tunteva rehti, liikaa paljastamaton, komealla tavalla sosiaalinen tavallisen suomalaisen tanssi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti