Kaatuukohan tanssin harrastaminen usein tuohon

En ole muutamaan vuoteen tanssinut yhtään, mutta näin, kun tanssi tuli mieleen, niin mietin, että omaksi huvikseni haluaisdin harrastaa, koska pidän liikunnasta ja kaipaan tilaa tunteille ja elämänviisaudelle myös liikkumistavassa, niin kuin naiset usein, ja minusta on kiva, jos kukin saa ja osaa olla omalla tavalaan komea ja kaunis, tavalaan omalla persoonallisella tavalla ja tavallaan kaikille samantapaiselle niin ettei tarvitse kettioa itsestä niin paljoa. Mutta se olisi tyaas hauskanpitoa, liikkumisen ilosta liikuttua ja koska pitää musiikista. Esiintymistä varten harjoitteleminen on ihan eri juttu. Siinä käy helposti niin, ettei painopiste ole itse tekemisessä vaan ulkonäössä, ja niin tekemisen hyväätekevyys jää pois, ja siihen suuntaan vaikuttaa jo se, että tanssiryhmän vetäjä on taitavin ja esiintyy eli sitä myöten jotenkin ohjautuu esiintymisen tavoitteluun ja kuvioiden suorittamiseen päin ja sinne tänne vipeltäen tekeminen jää vähemmälle. Kanssa olisi kiva, jos jokainen olisi viehättävä persoonallinen eikä jollakin mittapuulla mitattu. Sitten ne taitavimmat esiintyvät paljon, kenties ammatikseen ja siinä tuntuu tulevan se sama kuin kauneudessa ylipäätään, että halutaan mallia taitavilta taidoista ja niin annetaan heidän ensin tehdä vapaasti ja huomataan, että kun he niin näyttäbät mallia, niin taito onkin kauneuden kanssa samaa, taidon ulkonäkö on kauneus. Mutta sitten tulee joku, joka ei ymmärrä kauneudella olevan virkaa ja diskaa kauniit ja meikattuy näytteleväinen tulee tilalle ja on väkertävyydessään muka kunnollisempi, kuin taitava jonka joku - kuka kumma? - on diskannut.